Olin jo pitkään eli useita vuosia haaveillut omasta hevosesta. Olin 80-luvun puolesta välistä asti hoitanut muiden hevosia ja siihen jossakin vaiheessa kyllästyin. Yhtenä asiana se, että ei ollut minkäänlaista päätäntävaltaa, jos omistaja päätti, että hevonen lähtee, niin se myös se myös lähti, ei siinä auttaneet mitkään enää.

Toukokuussa 2007 Helsinkiin saapui Tukholmasta Emma niminen hevonen. Emma meni ensin asumaan Reitkalliin perheeseen maastoratsuksi, jossa käytössä se oli Ruotsissakin ollut. Perhe ei enää pystynyt pitämään Emmaa ja yhteisen tutun kautta perheen äiti löysi minut ja otti yhteyttä. Elokuun viimeisellä viikolla lähdin katsomaan, että millaisesta hevosesta on oikein kyse. Samaisella viikolla Emma haettiinkin meille, ensin kuukauden koeajalle, jonka aikana tein päätöksen, että se pidetään.

Emma on siis lämminverinen, joka lopetti "raviuransa" 5-vuotiaana. Kovinkaan montaa lähtöä sen kanssa ei tehty ja koska sen vauhti ei riittänyt voittoihin, se myytiin pois. Meille tullessa Emma ei osannut oikeastaan mitään. Se ei oikein edes hyväksynyt vieraita ihmisiä lähelle, saatikka selkään. Koeratsastus oli aika mielenkiintoinen tapahtuma, mutta jotain semmoista siinä oli, että se oli pakko ostaa. Ollaan edetty rauhallisesti, hevosen ehdoilla, mutta tietenkin päättäväisesti eteenpäin. Emma on ratsastaettaessa kova arvailemaan mitä seuraavaksi tapahtuu, se yrittää aina ennakoida seuraavan tehtävän, joten sen kanssa pitää olla tarkkana. Monet ajattelevat, että hullu, kun lämppärin osti, mutta niin kai minä olenkin. Minä en ainakaan ajattele koko ajan sitä minkä rotuinen hevoseni on, se on hevonen ja sillä sipuli. Ja pääasia on se, että se on hevonen MINUN tarpeisiini. Sillä on ns. ratsutukka, ei sen takia, että yritän siitä tehdä puoliverisen näköistä, vaan sen takia, koska se on käytännöllisempi ja paremman näköinen. Emmalla on kyllä paksu harja ja joskus olen miettinyt, että pitäisiköhän kerran kasvattaa se pitkäksi. Ruotsista tullessa sillä oli harja leikattu siiliksi.

Tällä hetkellä verrattuna siihen mistä lähdettiin muutoksia on tullut valtavasti.
- Se hyväksyy kaikki ihmiset selkäänsä
- ymmärtää sen, että pohje tarkoittaa muutakin kuin eteenpäin
- ei inhoa enää lapsia niin paljon kuin aikaisemmin
- ei yritä potkia takana tai muuten "ylimääräisenä" vieressä kävelevää ihmistä :)
- taipuu ympyrällä molemmissa suunnissa
- peruuttaa
- osaa etuosakäännöksen
- pohkeenväistöt käynnissä sujuu, ravissakin ollaan tunnilla koitettu
- laukkaa kolmitahtisesti molempiin suuntiin, välillä ympyrällä jo asettuenkin

Ylläolevia asioita Emma ei osannut tippaakaan ja sen käyttäytyminen muutenkin ihmistä kohtaan oli aika arveluttava. Sillä ei selvästikään ollut mitään rajoja asetettu. Se oli saanut tehdä sitä mitä huvittaa.

On tietysti paljon asioita mitä pitää vielä harjoitella paaaaljon enemmän ja harvalla ihmisellä kai on hevosta, joka osaa kaiken täydellisesti.